Millainen kasvualusta tunnelivadelmalle?

Vadelman viljely rajoitetussa kasvualustassa on lisääntynyt reilun kymmenen vuoden aikana merkittävästi tunneliviljelyn tekniikan kehityksen myötä Suomessa. Kasvualustaviljely mahdollistaa viljelyn tehokkuuden ja uusien lajikkeiden testaamisen, mutta tuo mukanaan myös uusia haasteita esimerkiksi kastelun osalta.

Vadelman taimet tulevat tiloille kaksiversoisina long cane-taimina, jotka vaihdetaan joka kasvukaudelle. Taimet istutetaan Suomessa usein 10 tai 7 litran ruukkuihin. Mitä pienempi kasvualustatilavuus ruukussa on, sitä tärkeämpää on kastelun toimivuus ja -tarkkailu. Vadelman istutukset alkavat usein maalis- tai huhtikuussa ja satokausi kestää kesäkuusta syyskuulle saakka.

Vadelman juuristo on herkkä juuristotaudeille. Osittain syynä voi olla lajikevalikoiman rajallisuus. Suomessa yleisimmin viljelty lajike on Glen Ample. Lajike on satoisa ja marjat ovat kauniita sekä kauppakestäviä, mutta erityisesti kuumina kesinä juuristotautiherkkyys vaikuttaa korostuvan. Kasvualustavalinnalla voidaan edistää juuriston hyvinvointia, vaikka juuristotaudeista ei kokonaan eroon päästäkään.

Kasvualustan rakenteen vaikutus kasteluun

Huokoskoko määrittää vesi- ja ilmatilavuuden kasvualustassa. Mitä hienompijakoinen kasvualusta on, sitä suurempi on kasvualustan kapillaarinen imuvoima. Suuremmat huokoset eivät pidätä vettä johtuen alhaisemmasta imuvoimasta ja pysyvät siten ilmatäytteisinä. Imuvoima tarkoittaa voimaa, jonka kasvi tarvitsee ottaakseen huokosrakenteeseen sitoutunutta kapillaarivettä. Kasvit ottavat veden ensin suuremmista huokosista, joiden imuvoima on alhaisempi ja siten vesi on helpommin kasvien otettavissa.

Kasvualustan rakenne vaikuttaa juuriston ilmatilaan ja kastelutiheyteen. Vadelmalle suositellaan ilmavaa kasvualustaa, joten sopivia komponentteja ovat esimerkiksi karkea turve, sammal, tupasvilla ja kookos. Karkearakenteisia kasvualustoja suositellaan kasteltaviksi tiheästi lyhyillä kasteluajoilla, jolloin vesi ja ravinteet tulevat kasvin käyttöön tehokkaasti. Jos kasteluaika on pitkä, suuri osa vedestä valuu läpi.

Kasvualustan karkea rakenne mahdollistaa myös ylikastelun kasvukaudella, mikä on tärkeää erityisesti, kun säteily on suurta. Kastelu on paras keino viilentää kasvia. Ylikastelulla voidaan myös tasoittaa kosteusolosuhteita eri puolilla tunnelia ja ohjata kasvualustan johtokykyä. Ylikastelumääräksi suositellaan kasvukaudella 20-30 % kasvualustasta riippuen. Ylikasteluprosentti voidaan laskea helposti, kun tiedetään kastelumäärä ja ruukusta läpitulevan veden määrä.

Istutuksen yhteydessä on huomioitava, että liika tiivistäminen vähentää kasvualustan ilmatilaa ja lisäksi kasvualustaa kuluu enemmän. Taimen tulee pysyä ruukussa pystyssä ja kastelu tiivistää aina hieman kasvualustaa. Jokainen kasvualustan käsittelykerta vähentää ilmatilaa. Tästä syystä ei voida suositella kasvualustojen uudelleen käyttöä ruukkujen täyttöön. Ongelmia voivat tuoda myös kasvitaudit ja -tuholaiset.

Kasvualusta ja lannoitus

Kasvualustaan voidaan lisätä peruslannoitus ja -kalkitus kasvualustatehtaalla. Se helpottaa viljelijää alkukaudesta, erityisesti jos taimet on tarkoitus esikasvattaa eikä esikasvatustilassa ole mahdollista järjestää lannoitusta. Peruslannoite on tarkoitettu vain alkuviljelyn lannoitukseen. Taimien kasvuunlähdön alkaessa tulee aloittaa kastelulannoitus. Karkea kasvualusta läpäisee vettä helposti. Kasteluajat kannattaa siis pitää tämänkin vuoksi lyhyenä, jolloin estetään ravinteiden turha huuhtoutuminen. Toisaalta karkea kasvualusta on myös helpompi huuhdella tarvittaessa, jos kasvualustan johtokyky vahingossa nousee liian korkeaksi.

Erilaiset kasvualustat pidättävät ravinteita eri tavalla, joka kannattaa huomioida kasvualustavalinnassa. Esimerkiksi perliitti on inaktiivinen komponentti eikä pidätä ravinteita. Turpeella taas on hyvä kationinvaihtokapasiteetti eli turpeen ravinteidenpidätyskyky on hyvä.

Kasvualustan kosteuden seuranta kasvukaudella

Viljelijät seuraavat kasvualustan kosteutta joko erilaisten mittareiden avulla tai käsin tunnustelemalla kasvualustaa. Karkeissa kasvualustoissa kostein osa ruukusta on aina ruukun pohjaosa, ja siitä syystä kosteutta ei voi seurata vain ruukun pinnasta. Kosteuden kerääntyminen ruukun pohjalle erityisesti korkeissa ruukuissa johtuu imuvoimasta, joka vaikuttaa veden pidättäytymisvoimakkuuteen kasvualustassa. Karkea rakenne kasvualustassa takaa sen, että pohjalle kerääntynyt vesi valuu ruukusta ulos ja huokoset voivat taas täyttyä ilmalla. Vadelman viljelyssä käytettyjen ruukkujen on syytä olla varustettu hyvillä pohjarei’ityksillä, jotta juuristo ei seiso vedessä. Tunnelin tulee olla viettävä eikä maapohjaan saa jäädä vesilammikoita ruukkujen alle, joten esimerkiksi salaojitus voi olla tarpeen. Vadelman kastelujärjestelmä sekä tunnelien sijainti sekä  onkin suunniteltava huolella.

Teksti on julkaistu lyhennettynä Puutarha&Kauppa-lehdessä numerossa 11/2022.